Olen Christa, 96 syntynyt smuigeli Hämeenlinnasta. Elämässäni olen kokenut paljon ja jaan siitä ihmisille henk.koht. blogissani welcome to hell. Kärsin masennuksesta ja syömishäiriöstä, sekä dissoasiivisesta identiteettihäiriöstä. En häpeä näitä asioita, enkä halua enää salata niitä.
Mun perheeseen kuuluu vaan minä ja mun äiti. Tavallaan myös mummi ja pappa, koska asun niillä aina välillä. Mulla on pikkusiskopuolia kaks ja ne on mulle tärkeitä. Milla on 7-vuotias ja Jade puol vuotta piakkoin. Isäni on kuollut ja isäpuoli on vankilassa tällä hetkellä.
Oon kokenu elämäni aikana paljon ja se on tehny musta tosi vahvan henkisesti. Välillä mulla tulee vaa semmosia tunteita ja hetkiä, millon tunnen itseni todella väsyneeksi kaikkeen. Ilmasen sen todella usein ja erittäin voimakkaasti. Mulla ei kuulemma oo mitään ns. välimuotoja tunnetilojen kanssa, vaan meen ääripäästä toiseen.
Mulla ei oo mitää erityistä lempimusiikki- tai vaatetyyliä. Pukeudun usei mite haluun ja mut tunnistaa siitä. Musiikkimaku on semmone et kuuntelen sitä, mikä kuulostaa must hyvältä. En muuttais tyylissäni yhtään mitään. Se on mun tyyli ja digaan siit semmosenaa.
Mulla ei oo montaa läheistä ystävää, enemmänki kavereita. Mun läheisimmät ystävät tietää musta lähes kaiken. Frendit vaan sen, mitä täytyy (= mitä lukee facebookis). Mä oon todella kiitollinen mun ystävistä. Ne on maailman ihanimmat!
Mulla ei niinkään enää ole harrastuksia, muuten kuin bloggailu, tanssin jouduin lopettaan kun selkä oli niin paskana ja polvet&nilkat reistaili jo liikaa, sekä jouduin lopettamaan kuvaamisen, sillä järkkärini meni rikki.
Rakastan matkustelua, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Se tuo mulle turvallisuuden tunnetta. Oon siis usein mun kavereilla ympäri Suomee, yleensä pääkaupunkiseudulla.
Mua naurattaa ihmiset, joilla on pakkomielle puuttua aina muiden elämään jollain tavalla ja yrittää tuhota se. Se on mun mielestä todella säälittävää ja epäkypsää käytöstä. En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka kiusaavat toisia tai tahallisesti haluaa aiheuttaa toiselle mielipahaa. Myönnetään, toi oli musta hauskaa joskus, mut ei oo enää. Taisin kasvaa siitä ajasta jo.. Mä tykkään todella paljon jos joku uskaltaa sanoo oman mielipiteensä, erottua massasta ja silti seistä ylpeenä. Sitä arvostan itse todella paljon.
Mulle elämän tärkeimpiä asioita on Ooni (poikaystävä), mun ystävät, perhe/suku, tanssiminen, kirjoittaminen, koulunkäynti, eläminen itsessään, rakastaminen ja nauraminen. Niin ja mun puhelin, järkkäri (joka on kyl rikki) ja tietokone. Sekä mun vaatteet! Ei kai muuta..
Rakkaudella Christa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti